Yllätys kanahäkissä aamutuimaan

Heti aamulla auringon ja oman nousun jälkeen 6.45 (yö on pitkä tähän aikaan talvesta) tepsutimme Poikasen kanssa ikkunaan tarkastamaan mikä on tilanne Raija Pellillä ja Hannu Karpolla. Hyvähän se oli!

Kuten myös sillä kissalla, joka oli niiden seuraan liittynyt. Raija ja Hannu käyskentelivät omistajan elkein häkissään (se on siis valtava) ja kissa norkoili siellä omaa makupalaansa mutustellen. Joka ei siis ollut kumpikaan kanoista.

Kissa oli meille uusi ja outo, ennen näkemätön. Aika nätti, kissaksi. Karvainen ja pörheä, liekö jonkun rotukatti. Pelkäsin etukäteen, että joku näistä kissoista höyhentää kanaset, mutta kai se on niin kuin Ukkonen, tuo komeasti pukeutuva kanafarmari todistaa: kanat ovat isoja, voimakkaita ja terävillä kynsillään potkivaisia lintuja.

Yöllä Hannu muuten herätti meidät pariin kertaan. Ei kiekumalla sentään, sillä hän on vielä kovin nuori. Mutta ryskäämällä koirankopin peltejä kuin paraskin murtovaras. Hän ei vielä hanskannut orrelle hyppäyshommaa ja kamala kolinahan siitä syntyi. Raija sen sijaan hakeutui puunhaaraan lehvästön suojaan jo varhaisessa vaiheessa ja nukkui siellä yönsä hyvin.

Pikkuinenkin taputtaa kanatarhan tapahtumille uudessa kotimaisessa villapuvussaan!