Tänään

kävimme Ramotswassa. Se on kylä noin 40 kilometrin päässä Gaboronesta, lähellä Etelä-Afrikan rajaa. Siellä on vuonna 1969 avattu luterilainen sairaala. Kuvauskohteena Ramotswan kylänraitin baari ja lehmiä.

Ramotswasta Mokolodiin, iltapäivän kuumuteen eläimiä bongaamaan! Hitaan lounaan jälkeen starttasimme lyhyelle kierrokselle, jolla näimme kuitenkin paljon elukoita. Impaloita, pahkasikoja, paviaaneja, kiukkusen gnun, helmikanoja, sekä violetin ja mustan linnun (Iiris, ei ollut lintukirja mukana!).

Paras yllätys tuli yhtäkkiä tiellä vastaan: norsuja! Mies veti jarrut suttiin emmekä saaneet sanaa suusta, sillä näyssä ei joku täsmännyt. Siinähän ei ole mitään outoa, että norsuja tulee puistoissa vastaan, mutta harvemmin kolme pientä elefanttia marssii näin. Elikoilla olikin taluttajat! Kun tormistauduimme kameran varteen, saimme enää kuvia peräpäistä.

Palattuamme respaan kyselin tyttäriltä, että mikä on meininki kun norsuja näin talutetaan. Kuulemma ne kolme kohtaamaamme elefanttia ovat puiston ainoat ja ne liikkuvat aina hoitajiensa kanssa, eivät koskaan yksin. Niiden kanssa voi mennä kävelemään, jos on yli 16vee (ja varaa ajan viikonloppuna ja maksaa 550 pulaa per kärsä, minimi neljä kävelijää).

Poikanen oli kiukkuinen, kun ei nähnyt noosuja. Nukkui onnensa ohi. Hänen puheensa alkoi jo sammaltaa Ramotswasta lähtiissä siihen malliin, että arvelimmekin, ettei pikkukaveri jaksa koko reissua tirsatta. Tyyppi huomasi itsekin väsymyksensä. Hän yritti sanoa jotain, mutta lause ei tullut oikein selkeästi ulos suusta vaan muuttui loppua kohti mongerrukseksi. Piti sitten pienen tauon ja tuumasi hymy huulessa: Höh, enhän mää itekkään enää ymmällä tätä kieltä! Kieli palasi päikkäreiden jälkeen ja äiti sai kuulla olevansa taukkis, kun ei herättänyt Poikasta norsuja kyttäämään.