Huhut tämän maan kierrätysjärjestelmän puuttumisesta olivat liioiteltuja. Aivan kotimme lähellä loisti uusi kyltti, jossa seisoi selkeästi: kierrätyskeskus! Jee!
Ilo oli ennen- ja lyhytaikainen. Kurkkasimme sisään ja mitä näimmekään: sotkuisen baarintauksen, jonne ei varpaat paljaaksi jättävissä sandaaleissa tohtisi astua ainakaan pimeällä. Poikanenkin tajusi tilanteen ja huusi: 'Onko siellä lottia?'
Tilannetta ja tilaa tarkkailtuamme tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että ehkä täältä jotain joskus haetaan. Päättelimme tämän siitä, että vaikka lattiana oli tukeva kerros lasia, muovia, plastiikka, niin avonaiset roskikset vaikuttivat siltä, että niitä oli liikuteltu lähiaikoina. Ja ne olivat melkein tyhjät. Koska siis systeemi toimii, päätimme palata toisella kertaa takaisin pullojen kanssa. Tulimme liian myöhään, sillä säiliöt olivat taas tupaten täynnä. Kuvassa silti tyytyväinen kierrättäjä toimessaan. Tyytyväinen siitä, että muutkin kierrättävät!
Toinen, selkeämpi ja mukava kierrätyskokemus osui kohdallemme Craft Centerin tilkkutyöpajassa. Siellä ostokset pakattiin nätteihin käsin ommeltuihin pusseihin ikuisten ja ongelmallisten lastiikka-pussien sijaan. Kuvassa tyytyväinen kassinomistaja.
2 kommenttia:
Vau, paikkahan on kuitenkin aidattu... ei leviä ihan käsiin. Maajussitar
Maajussitar: joo! Totta! Uh huh, en halua nähdä paikallista kaatista. Enkä tuota pimeällä. Mies kävi tuon edessä olevasta bottlesotresta ostamassa sidukkaa yhtenä päivänä. Sen portaille oli tapettu käärme. Jippii.
Lähetä kommentti