Suomessa voi elää hyvinkin, ilman että millään tavalla joutuu törmäämään hiviin. Korkeintaan saa kauhistella sensaatiohakuisista uutisista hiv-raiskaajasta tai ruiskutartuttajasta. Suomessa hiv nähdään edelleen ”joidenkin muiden” ongelmaksi, ja näitä muita on helppo katsoa ylhäältäpäin. Liian usein hiv mielletään vähemmistöjen sairaudeksi. Unohdetaan, että hiv voi koskettaa ketä tahansa, missä tahansa, ja tartuntaa ei näe päältä päin. Kauhistelun keskellä saatetaan unohtaa myös, että hiv ei ole automaattinen kuolemantuomio.
Hiv leviää edelleen nopeimmin Saharan etelä-puolisessa Afrikassa. Eniten infektoituneita on Swazimaassa, täällä Botswanassa, Etelä-Afrikassa ja Namibiassa. Tartunnan saa useimmin nuori nainen. Köyhyys, epätasa-arvo sukupuolten välillä ja tätä tukevat perinteet altistavat erityisesti naiset hiv-tartunnoille.
Koska hiv on niin yleinen täällä, siihen suhtautuminenkin on onneksi jo vähän muuttunut. Ihmiset uskaltautuvat testeihin, sillä he ovat nähneet lääkkeiden kehityksen ja sen, että lääkitys auttaa. Hiv mielletäänkin yhä useammin krooniseksi, jatkuvaa seurantaa vaativaksi sairaudeksi. Jotkut jopa kertovat avoimesti statuksestaan. Ystäväni Mpho on elävä esimerkki siitä, että hiv positiivisenakin elämä jatkuu: terveitä lapsia syntyy, työnteko on mahdollista, ihmissuhteet, kaikki muukin tavallinen elämä tulevaisuuden suunnitelmineen!
Botswanan valtio on malliesimerkki hallituksen suhtautumisesta hiviin. Se on varmistanut ARV-lääkkeen saamisen kaikille tartunnan saaneille. Hallituksen hiv-ohjelmassa myönnetään haitallisten perinteiden ja sukupuolten epätasa-arvon vaikutus tartuntoihin.
Ennakkoluulojen murtaminen on tärkeää. Hiv ei tartu kokkien, tarjoilijoiden, matkaoppaan tai siivoojien kautta, ainakaan ilman veri- tai limakalvokontaktia. Se ei tartu ruokailuvälineistä, hyttysten välityksellä, lakanoista, wc-istuimista tai normaalissa sosiaalisissa kanssakäymisissä. Hiv ei tartu suutelemalla, halaamalla tai koskettamalla, eikä hien, syljen, kyynelten, virtsan tai ulosteen välityksellä.
Kauhistelu, voivottelu tai ”ei se meitä koske”-ajattelu eivät auta hivin vastaisessa työssä! Hiv-ongelma on toki iso ja järjettömissä mittakaavoissa, kun tilastoja katsoo. Helposti voi tulla toivoton olo. Silti käsien ylös nostaminen ei ole hyvä vaihtoehto! Jokaisen tilastonumeron takana on oikea ihminen, elämä, toiveet, haaveet, kasvot. Monesti ne ovat lapsen kasvot – Saharan eteläpuolisessa Afrikassa arvioidaan olevan n 12 miljoonaa aidsin vuoksi orpoa lasta.
Moni iso ja pieni kansalaisjärjestö tekee hiv-työtä eri puolilla maailmaa. Jos haluat liittyä mukavaan, pieneen mutta aktiiviseen yhdistykseen, joka tulee hivin vuoksi syrjäytyneitä lapsia ja nuoria eteläisessä Afrikassa, klikkaa tästä kotisivuille tai laita minulle sähköpostia niin laitan Sinulle lisätietoja!
Punainen nauha rintaan tänään!
5 kommenttia:
Hyvä, hyvä kirjoitus!
On totta että hiv saattaa "unohtua" silloin kun se ei ole koko ajan esillä lehdissä ja tv:ssä jne.
Sitten välillä se on taas liiankin esillä (tai esillä väärällä tavalla) kirkuvissa otsikoissa, joiden päätarkoitus tuntuu olevan myydä. Kyllä hiv ja AIDS vielä pelottaa ja tehoaa...
Toistan; oli hyvä kirjoitus.
Hienosti kirjoitettu tärkeästä aiheesta!
Sainmme lukea myös Kalevasta sinun loistavan kirkoituksesi hyvän asian puolesta. "Tiellä ken vaeltaa, ken aasilla ratsataa.." Täällä taas vaihteeksi vesikeli ja tiet aivan kamalan liukkaat. Maikkulan perhemessu eilen tupatentäynnä....
Siunattua adventinaikaa teille kaikille:)ja myös kaikille kommentoijille:)
Violet, Marita: lämmin kiitos palautteesta! Aihe on mulle erittäin läheinen ja tärkeä.
Ruffe: samoin, kiitos palautteesta! Olen tosi iloinen, että tämä teema pääsi nyt esille maailman aidspäivän alla. Ihana kuulla Maikkulasta, voin kuvitella...Varovaisuutta liukkaille!
On upeaa tekstiä kerrassaan ja olisi hyvä, että tavottaisi mahd monta meistä suomalaisista. Maajussitar
Lähetä kommentti