Jos ei jouluna ole lunta voiko joulupukki tullakaan?

Kovasti uskottiin, että voi tulla ja odotus palkittiinkin! Oli nimittäin kuultu huhuja, että Torniosta lähtiissään Joulupukki oli aikonut suunnata tänne etelään. Oli lähenyt liikenteeseen siinä neljän huitteilla. Me ihastelimme kauniin väristä auringonlaskua ja tähyilimme taivaalle, josko pukin reki siellä vilahtaisi.

Ilta pimeni ja ehdittiin jo sisälle. Eipä aikaakaan, kun porttikello soi! JOULUPUKKI! Saapui juuri, kun iskä oli mennyt pihvinsulattelu lenkille, voi sentään! Joulupukkiin suhtauduttiin hänen ansaitsemalla kunnioituksella. Etäisyyttä pidettiin ja kättelystä pidättäydyttiin. Äiti joutui laulamaan laulunkin. Poikanen yhtyi säkeistöön vasta kohdassa "annamme vain sulle selkään"...Joulupukki oli onneksi huumorimiehiä, joten eipä tästä hämmentynyt vaan lahjat jakoi runsahat - kiitos kotimaan tontuillekin!!! - ja jatkoi sitten matkaa.

Iskä sai yksityiskohtaisen selostuksen pukin käynnistä, kun palasi lottoja viemästä/lenkiltä/poroja pitelemästä. Illalla soitettiin vielä mummulle ja enon perheeseen. Joulumieli oli sydämissä kaikilla.

Kuumaa joulupäivää vietettiin Moshupassa, kylässä noin 60 kilometrin päässä Gabronesta. Siellä saimme juuri teurastettua vuohta, Poikanen ajatti kanoja ja tarttui lippiksestä kiinni Akaasian piikkiin. Lapsia oli paljon, joten leikkikavereita riitti.

Joulupäivänä ja tänään tapanin aamuna meitä on ilahduttanut coucal! Se hiiviskelee puskissa ja on todella hyvin salamyhkäinen. Tänä aamuna se uskaltautui portaillekin. Kuvassa se viilettää aidanviertä pitkin, pakon paprazzia (jolla ei ollut aikaa hakea pidempää putkea).

Nyt starttaamme tapaninajelulle Ramotswaan tuttujen tykö!