Olin kirkossa aamupäivällä. Täällä voi valita kahdesta jumalanpalveluksesta, englannin- tai setswanankielisestä. Jälkimmäinen on myöhemmin, joten se sopii meille paremmin siitäkin syystä. Siinä seurakunnassa meillä on myös entuudestaan tuttuja ja koko ajan uusia tuttavuuksia, joten on kotoisampaa istua sen seurakunnan keskellä, vaikka kuullunymmärtäminen on minimissään!
Muutamia avainsanoja olen jo oppinut ja jumalanpalveluksen seuraamista helpottaa se, että kaava ja osiot ovat tuttuja. Virretkin on helppo laulaa, sillä setswana lausutaan paljolti kuten kirjoitetaan. Ja jos joku kohta menee aivan yli hilseen, on helppo kysyä vierustoverilta, missä nyt mennään. Ihmiset tulkkaavat mielellään ja auttavat kysyttäessä, mutta muuten viipyilevät kontaktin ottamisessa, ainakin kirkonmenojen aikaan.
Ehkä motswanat ovat vähän kuin suomalaisetkin: hitaasti lämpenevää, mutta sydämellistä porukkaa. No, heti yksi poikkeus sääntöön: Rauhantervehdyksen aikana väki lähtee liikkelle, tanssii, laulaa moniäänisesti kerta kerran jälkeen rauhatervehdyslaulua ("peace, peace, wonderful peace, wonderful peace of God!"), ja kaikki kättelevät toisiaan. On tosiaan upean kuuloista, kun laulu soi äänissä ilman mitään soittimia!
Tuntui myös kovin kotoisalta lähteä palveluksesta, jäädä pihamaalle vaihtamaan kuulumisia, ja ottaa vastaan terveiset perheelle.
3 kommenttia:
Oi, valoa, kukoistusta, yllärikukkia, hellettä!
Ihanalta kuulostaa...
Minäkin olin tänään kirkossa saattelemmassa Pirjoa jo 7. kaudelle Etiopiaan. Tosin sinnekin olis kaivattu enemmän tanssia ja laulua.
Hauskaa kun on löytynyt se "oma paikka" jostakin seurakunnasta. Jumalaahan sinne mennään kohtaamaan, aina siihen ei tarvita edes omankielisiä lauluja tai muuta.
Lähetä kommentti