Maanantai iltapäivänä kurvasin tienvarren puusepän luo piirustusten kera. Puuseppäkadun valinnanvarasta poimin omani myynnissä olevien koirankoppien värimaailman perusteella. Violettien, vaaleansinisten ja punaisten koppien takaa löytyi ihastuttava Edward, joka oli heti kartalla siitä, mitä haluan. Lupasi toteuttaa väritoiveenikin.
Eikä puutu enää penkkiä! On kaksi! Reippaita! Afrikkalaisen Cityn lähiöpihaan passeleita, eikös? Ehkä vielä tarvitsen yhden etuoven pieleen…
ps. Olikohan penkinhakureissun asuni harkittu vai sattuvaa sattumaa, mitä luulette? Sattumaa oli, mutta hauska juttu joka tapauksessa. Vaateparteni kalvasi minut heti: apupojatkin tajusivat, että nyt se penkki-lady tulee. Edward lupasi jatkossakin toteuttaa kaikki väritoiveeni!
Merja’s beautiful pictures inspired me to take a closer look at my patio/verandah. I realized that it was desperately missing some benches. Benches that can act as flower tables, side tables or as seats.
So on Monday afternoon I parked in front of a carpenter. From a long line of them I made my pick based on the colors of dog houses that they had made. I like Edward’s best. And I liked him. He instantly got my idea and promised to honor my odd color wish also.
Here they are! Don’t they sit well in African suburb? I think I need one more by the front door…
I went to get the benches just before the sun went down. Here You can see me and Little One with them. You must start to think that I dress to match the outer world. But I promise: it was just a coincidence! But a funny one, don't you think?!
9 kommenttia:
Hienot!!!! Sekä design että värit. Tai varsinkin värit ;) Tulee ihan oma entinen kuistin kalusto mieleen. Ok, siis uusiokäyttöön siirretty ruokailuryhmä, mutta upean väriseksi itse maalattu :) Ja siellähän se lienee edelleenkin, samassa kaupungissa kuin te, toisin kuin minä itse. Hitsi, nyt ei mene hyvin, kun alan olla kateellinen jo vanhalle kuistin kalustollekin. Mutta tänä iltana siskon kanssa lenkillä ollessani -räntäsateessa- ensin meinasin lentää nurin ja sitten lensinkin. Ihan selälleni. Ei vaurioita, onneksi. Siskolla (ja se on nuorempi kuin minä!) oli mummopiikit kengissä - niillä pysyi pystyssä. Mutta tämä selittää sen, miksi kaihoten ajattelen kuistin kalustoa Gabsissa...
Mielettömän ihanat!
Iiris: Kiitos! Ja no niin, taas nähdään siis, kumpi on ihmiselle vaarallisempi asuinympäristö: pohjoinen eurooppa vai eteläinen afrikka! Mutta hyvä ettet murtanut luita tai venäyttänyt mitään. Huomenna voi olla paikat kipeinä kuitenkin. Ota rooibosta - se auttaa joka vaivaan?! Appleringejä muuten ei ole sen koommin näkynyt. Veitkö kaikki maasta :)
Salanimi: Kiitos! Sopis teidänkin pihaan. Kipaisette siis Eetun luona kun tulette seuraavan kerran!
Kyllä teillä siellä etelässä kelpaa! Itse asuin 10 ensimmäistä vuotta elämästäni lämpimässä maassa, ja vaikka juttusi kertovat ihan eri kultturista, lapsuuden tunnelmat, tapahtumat ja ihmiset tulevat ihanasti mieleen. Kiitos!
Kauniit penkit. Ihanaa kun joku uskaltaa ilotella väreillä.
En enää edes muista, kuinka löysin sivuillesi, mutta olen vallan myyty: myyty tavastasi kuvailla elämäänne ja Poikasesta. Voihan hitto sentään.
Afrikalle menetin sydämeni joku aika sitten. Sen lapsille ja luonnolle. Ajattelin jopa yrittää tulla sinne syliksi joksikin aikaa jonnekin, missä syliä tarvitaan.
Matroskin: Kiitos! Välillä päätän, että nyt laitetaan seesteistä ja selkeää, mutta sitten kummasti jotain aivan muuta puskee pintaan. Kiva kun tulit, olen vakikävijä sinun blogissasi, mutta liian usein hiljainen lukija.
Eeva: Kiitos kaunis! Minulle on toistaiseksi tutumpi Etelä-Afrikka, joka on pullollaan pieniä ngo-tyyppisiä koteja, joissa Mamat hoitavat kymmeniä lapsia...Tiedän, että monessa paikassa ilahtuisivat avusta. Täällä BWssa suvut ja perheet ovat vielä voineet hoitaa tarvitsevia lapsia, mutta tilanne on muuttumassa. Sylejä tarvitaan.
Ihkut, sanoi teinityttö:)
Aivan mielettömän ihanat penkit! Minäkin haluan tuollaiset. Siis nuo värit... Oi.
Lähetä kommentti