Tauti iski

...ja kipeytti polvet, ranteet ja nilkat ja nostelee lämpötilaa pään sisällä. Inkiväärillä höystetty parasetamolijuoma paras lääke sietää olla, sillä niin järjettömän pahalta se maistuu.

Poikanen on saanut katsella poikkeuksellisen paljon piirrettyjä. Hän on pessyt leikkiautot ainakin kolmeen kertaan ja kisannut pation portailta alas. Taas pesukatu kutsuu!

Olen lukenut Paholainen ja Neiti Prymiä. Ja todennut taas kertaalleen sen, minkä aina Coelhoa lukiessani: ensimmäisten sivujen aikana pläähkäilen, että voi taas tätä, hyvän ja pahan taistelua, mystisiä kuvioita, hengellisyyttä ja Suuria Teemoja. Sitten juoni ja juttu tempaakin yllättäen mukaansa ja ahmin kirjaa, kunnes loppu alkaa häämöttää ja on pakko hidastaa. Mieheni pitää sangen outona tätä "loppujen säästelyä", mutta en voi itselleni mitään. Säästelen siis Prymiä vähän vielä.

I am coming down with something: knees, wrists and anckels hurt and temperature inside my head bounces up & down. Moderate cough accompanies sneezing. I force myself to drink absolutely horrible paracetamol-ginger tea hoping that it will work.

Little One has had the luxury of many cartoons today. He has also washed his cars at least three times and keeps dirtying them again and again just to be able to wash them again and again.

I am reading Coelho's novel The Devil and Miss Prym. Same thing has happened also this time, as it does every time i read Coelho: when I start I get this 'no, not this again' feeling, 'not this battle of Good and Evil, mysticism, spirituality and Big Themes.' But then, after a few chapters I am totally swept away by the story and keep reading until sleep over comes me.

I am approaching the end soon and hate that it has to happen, everytime! I tend to save the Ending for a long time, and my Husband thinks that is weird behaviour. I can't help myself. I look for the 'right moment' to finish the book.