lauantai 29. toukokuuta 2010

Bye bye Botswana!

Palasimme Etelä Afrikan kiihtyvästä jalkapallo-huumasta vielä Botswanaan neljäksi päiväksi. Myimme auton, lähetimme vielä lisää tavaraa Suomeen, jaoimme loput tarvitseville ja halukkaille. Vietimme pienenpienet läksiäiset lähimpien ystävien kanssa, joidenka kekkereiden aikana Octaviamme vielä kerran hoiti lapsia, ja näin kaikki olivat onnellisia.


Kävimme myös vielä kerran tapaamassa Pikkuisen biologista sukua, isoisoäitiäkin kaukana puskassa. Se oli hyvä.


Lentokentälle teimme vielä viimeiset treffit ystävän kanssa ja soittelin muutaman puhelun.



Kun kone nousi, Poikanen liimautui ikkunaan ja katseli, josko Botswanan koti näkyisi alhaalla. Pikkuinen istui isin sylissä, heilutti pullukalla kädellään ja hihkui bye bye! Minä istuin käytävän toisella puolella ramman intialaismiehen vieressä. Matka täältä pois alkoi kuten tänne tulokin: tippa linssissä.

Bye bye Botswana! Sala sentle, c u later!

9 kommenttia:

Kenza kirjoitti...

Haikeita tunnelmia.

Eija kirjoitti...

Melkein itkin täällä mukana...

Anonyymi kirjoitti...

Minulla tuli tippa linssiin... jo otsikon aikana :/. Myötäeläen, Maajussitar

Suvi kirjoitti...

Aika on lähteä ja palata ja tulla kotiin! Tervetuloa koko perheelle!!
Suvi ja pojat

Salanimi kirjoitti...

Itkuhan tässä tuli, haikeaa, mutta tervetuloa Suomeen :)

Anu kirjoitti...

Savuseni, oletko ajatellut, että tästä blogista, näistä postauksista, näistä kuvista, kaikesta tästä syntyisi ihana kirja? Tulisi ihana kirja, lämmin muisto, hyvä tunnelmien talletus sulle, Miehelle ja ennen kaikkea lapsille, jotka kuitenkin vielä ovat sen verta pieniä, etteivät myöhemmin näitä asioita muista samalla tavoin kuin nyt elävät niitä todeksi. Suosittelen, suosittelen lämmöllä. ♥

(Ja siis kirja siksi, ettei ole ollenkaan sama lukea niitä täältä netistä, josta voivat vaikka kadotakin, kuin oikeasta printistä, jonka äiti on heille tehnyt. Rakkaudella ja lämmöllä. ♥)

Anonyymi kirjoitti...

Tuttujen kontujen jättäminen, toisiin maisemiin muuttaminen ja ihanien ihmisten hyvästely on niin rikasta ja raskasta yhtä aikaa. Toivottavasti sanoitte näkemiin eikä hyvästi!

t. Pulina

Martta kirjoitti...

Voi haikeaa. Ja sitten taas toisaalta suuri rikkaus. Laaja maailma, monta kotia ja aina jonnekkin ikava!

Oli jannaa lukea teidan Kapkaupungin lomasta, tuli ihan sellainen 'this is (after all) my city' -fiilis. Oli kiva tavata, ihanaa kesaa koko teidan perheelle!

Ella Doukia kirjoitti...

Haikeus puristaa rintaa täälläkin ja mietin, miltä Suomi nyt tuntuu? Kirja Afrikka-ajastanne kelpaisi luettavaksi kyllä monelle muullekin! ;-)

Kiitos hyvistä vinkeistä koskien Bo-Kaapin hurmaavia putiikkeja.:-) Jos kaikki menee hyvin, sinne suuntaamme tammikuussa 2011.

Kiitos myös Zulumaa nostalgian herättämisestä. Että voikin pala sydäntä jäädä johonkin maisemaan! Palaamme myös sinne käymään.

Iloa, valoa, Suomen kaunista suvea koko perheelle!