tiistai 16. maaliskuuta 2010

Sattuu ja tapahtuu

Olemme olleet blogitauolla, koskapa Mummu mursi jalkansa! Nilkka murtui kahdesta kohtaa niinkin pahasti, että leikkausta tarvittiin! Kaikki meni hyvin ja toipuminen on lähtenyt hienosti käyntiin.


Täällä on avattu pari kuukautta sitten uusi upea yksityissairaala, Bokamoso, jossa leikkaus tehtiin. Henkilökunta ja palvelu kaikinpuolin oli aivan loistavaa! Leikkaava kirurgi oli ystäväni mies, joten tuntui turvalliselta! Anestesiahoitajat jututtivat mummua koko kolmen tunnin operaation ajan (old lady valitsi selkäydinpuudutuksen) ja leikkaussalista kaikui nauru! Oli läpikäyty tyttären ja pojan perheet, lomakokemukset ja pohjoisen yöttömät yöt.

Jotain huolenpidosta kuvastaa se, että eräs hoitajista kävi kesken operaation google translatorissa ja toi mummulle tämän lapun:


Liikkistä!!??

Ainoa asia, mistä äitini valitti, oli jatkuva huoneessa ramppaaminen. Siis hoitajia ja muuta väkeä kävi siellä tie sonnalla ja äitillä kaikui korvissa how are you how are you! Parempi näin! Ruuan sai valita edellisiltana menusta ja kattaus tuotiin kauniina: oikeat lautasliinat taiteltuna, erivärinen kattausliina lounaalla ja päivällisellä, kukat pöydän laidassa.

Leikkaus oli torstai-iltana ja mummu kotiutettiin lauantaina. Jalka on paketissa nyt 6 viikkoa ja huhtikuinen Kiinanmatka piti perua...

Näin onnettomuuden tullen saimme tuntea nahoissamme myös paikallisten ystävien tuen;ja huolenpidon. Miehen työkaveri toimi ensihoitajana ja ambulanssikuskina, ja kotiutumisen jälkeen tuli katsomaan potilasta. Toinen ystäväperhe lähti heti illanselkään ostamaan hedelmiä ja sitten etsimään sairaalaa vieraillakseen mummun luona tuoreeltaan. Sain hädin tuskin toppuuteltua heidät, samoin kuin 70 kilsan päässä asuvat toiset ystävät, jotka olisivat lähteneet siltä seisomalta tulemaan myös! Kun miehen työkaverit laitoksella kuulivat anopin haverista, oli sieltäkin delegaatio tulossa. Puutarhurimme palasi Zimbabwesta, kävi tirsoilla kotona matkan jälkeen, sitten tuli suoraan katsomaan äitiä! Täällä ei tosiaan potilasta jätetä yksin! Eurooppalaiset täkäläiset ystävämme ovat ymmärtäneet lähestyä vain puhelimitse ;)

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi mummu-parkaa, rapatessa roiskuu :) Äiti tuossa just soitteli, kun oli lukenut blogiasi.

Terkkuja Keminmaasta ja minulta teille kaikille! Ja P:lle pikaista toipumista!

Tiina

mizyéna kirjoitti...

Kuulostaa loistosairaalalta. Ja tosiaan miten liikkis viestilappu!!

Täällä on kansa PAKKO vierailla sairaan luona oli se sitten kotona tai sairaalassa. On ihan anteeksiantamatonta jos ei vieraile.

Pikaista paranemista Mummulle!

Anu kirjoitti...

Voi Mummua... Ja voi ihanaa, miten hänestä on pidetty huolta. Juuri noin sen olla pitää, ei saa jättää yksin. (Nimim. huomenna osastolle ja kahdeksan viikon keikka edessä.)

Pikaista toipumista ja kaikkea hyvää!

Anonyymi kirjoitti...

Äidillesi pikaisia paranemisia ja terveisiä!!! Onneksi on hyvässä hoidossa ollut ja nähtävästi huolenpito jatkuu :)!!! Mummuthan on siellä jotenkin onnettomuusalttiita... Maajussitar

irkku kirjoitti...

Aivan, ei mitään "ei me nyt voida häiritä" -hyssyttelyä siellä. Muistan ku mies oli selkäleikkauksessa, niin nimenomaan afrikkalaiset työkaverit ja tuttavat kävivät. Tai Kalaharin perältä ainakin soittelivat mulle, että mites mies voi ja miten operaatio on mennyt...
Toipumista sinne!

Anonyymi kirjoitti...

Mummulle pikaista paranemista!
-Kolmen kopla