Olen kehuskellut ympäriini sillä, että Afrikka on kasvattanut sietokykyäni ainakin ötököiden osalta. Viime aikaisia kohtaamisia, jotka toisaalta todistavat tästä, toisaalta alleviivaavat sitä, että kaikki ei ole vieläkään kunnossa minun ja hyönteismaailman välillä.
1. Eilen tunsin, että kaulallani kävelee joku. Huitaisin ja lattialla mätkähti pulleavartaloinen hämppis, jolla oli tummanoranssi muu vartalo, mutta kirkkaanvihreä masu. Se oli niin hirveän ja sitä paitsi ehkä jopa lievästi myrkyllisen näköinen, että tarkistettuani mielenkiinnosta sen ulkonäön liiskasin sen. Huom, en liinalle, vaan siirsin rauhallisesti sen lattialle ja likistin siihen. Hirveä turskaus sitä samaa oranssia. Hyvä ettei tosiaan mennyt se liina. Entinen minä olisi kiljuen liiskannut hämähäkin kaulalle ja itkenyt sitten että ottakaasepois ottakaasepois. Ketkä muuten olis ottaneet, herra 4 vee ja neiti 14 kk?
2. Nyt illalla kuulin kopsahduksen takaani ja siellä jökötti jonkun sortin koppakuoriainen. Tarkistin, ettei se ollut torakka (vaikka eihän ne kopsahtele), ja annoin tyypin olla. VIRHE! Kun surffailin tässä koneella, tunsin jalkapohjassani nipsauksen. Kukas sieltä löytyikään järsimästä jalkaani! Suutuin tämmöisestä kiittämättömyydestä ja huitaisin Pocahontas-kirjalla. Vain jalka lähti ja tyyppi kopsahti jonnekin kauemmas.
Kuvan hämähäkki ei liity juttuun.
3. Poikkeuksellisen pitkäjalkainen hämähäkki on ilmestynyt hautomosta, eli ilmastointilaitteen takaa. Siellä ne kai sikiävät, asuvat ainakin. Tämä Daddy Longlengs on myös käyttäytynyt suht röyhkeästi, eli tullut jopa kohti kun on sohvalla istuskeltu. Poikanen ja Mies ovat vinoillen huudelleet, että "no äiti, täällä nää sun lemmikit nyt olis, tule ottamaan syliin!" No, vähän huitaisin sitä pitkäsääristä (siis hämppistä, hih) kauemmas, ja hups, osuin sitäkin jalkaan, joka irtosi! Kertoo taas kaverin koosta. Se suuttui – ymmärrettävästi – ja jäi niille sijoilleen pariksi päiväksi. Nyt se kurkkii taas puhaltimen takaa. Varmaan odottaa, että milloin pääsee maksamaan potut pottuina. Ellei se ollut juuri hän, joka lähetti tuon mustan mafiooson päkiääni Hammurabin lakikirjaa selattuaan.
Vielä jos pääsisi kissakammosta tänä loppuaikana. Apinakammo saa minun puolesta jäädä. Pitää sitä jotain fobioita olla.
11 kommenttia:
Hahhahhaaa, näin mun naurattaa kaukana pohjolassa, kun hämpyt nukkuvat talviuniaan.
Sull aon kyllä rautaiset hermot! Torakat muuten on aika painavia (ja kuuluvia). Öisin, kun ne luulee, että kukaan ei kuule eikä näe, kun on aivan hiljaista, kivilattialla voit kuulla niiden vipeltävän. Yööök!
_hoya_: Joo ne isot torakat on kammottavan kokoisia, ne mitkä tunkee viemäreistä. Siksi just en siedä niit kun tiedän niiden kotikonnut. Pienemmät on muuten vaan vistoja. Meillä onneksi näkyy kumpiakin tosi vähän. Säännöllinen pihakaivojen myrkytys pitää ne loitolla :D
Nukuttehan te valot päällä??? Hui kauheeta, ihan hiki nousi pintaan, kun luin sun kirjotusta. Meidän tytöt ovat valitettavasti oppineet joltakin hermoheikolta ötökkäkammon... kääk, mut kun se tulee suoraan sydämestä... Onko muuten rottia näkynyt? Nimim. lisää kauhutarinoita alias maajussitar
Kylmät väreet meni..
Mutta kissakammo? Puhutaanko nyt ihan tavallisista kotikissoista? Vai jostain isoista villipedoista? :)
maajussitar: ei nukuta valot päällä...päinvastoin. Ja rauhassa on saatu olla! *Kopkop puuta* Rottia ei onneksi ole näkynyt tai kuulunut tässä talossa!
Kenza: Kyllä nyt nimenomaan kammoillaan aivan pihakisuja. En ole kissaihminen, enkä muista, että olisin ikinä pidellyt kissaa sylissä. Leijonia ja gepardeja olen kyllä silitellyt ja ne on ok, sillän ne ovat isoja ja skrodeja. Kissat ovat ihmeellisen luisevia ja pehmeitä, hui. Pitäisi totutella jonkun isokokoisen kissan kanssa? Pihassamme pyörii muutamia, mutta ne väistävät nopeasti, ovat vähintään puolivillejä. Tientenkään en puskassa ollessa halua törmätä jellonaankaan...Mutta pahempi pelko on se, että yhtäkkiä talossa sisällä olisi KISSA. Tai se apina. Jestas sentään, ei kestä ajatella.
Minulla ei varsinaisesti ole ötökkäkammoa, mutta torakat ovat kyllä maailman inhottavimpia.
Hämähäkkejä kohtaan mulle tuli kammo Chilessä, siellä kun on nurkkahämähäkkejä, joiden myrkky syövyttää ja joiden puremaan kuoleekin joka vuosi ihmisiä. Ne tietysti asuivat taloissa ja tykkäsivät liikkua öisin. En koskaan oikein ollut varma, miltä ne näyttävät,mikä johti kaikkien sikäläisten hämähäkkien pelkoon. Nykyinen asuntoni on täynnä hämppejä, mutta annan niiden yleensä olla, muuten tulee muurahaisinvaasio. Paitsi jos hämpit ovat erityisen isoja ja vastenmielisiä ja tulevat vääriin paikkoihin (lähelle minua), ne kyllä liiskataan.
Sä oot näköjään siedätyksessä jo varsin pitkällä. Jatka samaa rataa, eiköhän se kissakammokin sitten lähde tuolla määrällä ärsykkeitä.
-Kopla P
Heh... toisen kauhu on toisen ihastus. Musta taas koirat on kuvottavia, mut KESYT kissat niin ihanan itsetietoisia ja itsenäisiä ja täällä maalla naapurin kissat syö meidän rotat, hiiret ja myyrät. :) Maajussitar
Kuule, olet nukkunut, syönyt ja toipunut vatsaongelmista meillä, ja huom! meillä asui myös kaksi kissaa!
Pikimustia. Vihreäsilmäisiä.
Hämpyt, kaikki tavalliset, on OK. Ja kun ne tosiaan syövät hyönteisiä niin niitä kannattaa vaalia. JA kun niillä on kaikki jalat tallella, ne liikkuvat nopeammin ja onnistuvat metsästyksessä paremmin...
Iiris: Hih, joo ihmettelen sitä etten muista niitä teidän kissoja! Vai olinko niin sairas, hah! Muttei mitään muistikuvaa! Koirat muistan, ehkä keskityin niihin ja kisut väisti mua. Ihme homma. K muuten kysyi sekunti sitten missä Irkku on :)
Pitkäjalkaiset syövät muita inhottavampi ötököitä. Olen todistanut pari kertaa, kuinka hämähäkki nielee itseään isompaa elukkaa.
Jos kodistanne (meillä esim. matkalaukuista) löytyy valkoisia vähän kohollaan olevia läikkiä, saatte pitkäjalkaisia lisää. Siellä ne kypsyvät ja muhivat, kunnes tulevat valloittamaan kaikki kapeat välit.
Lähetä kommentti