Toppen Botswanassa

Lupasin ziljoona vuotta sitten kertoa, mikä on kivaa ja hauskaa ja mukavaa ja hyvin Botswanassa. Monikin asia, mutta ainakin

- Ajokulttuuri. Kyllä, luitte oikein! Täällä huomioidaan toisia kuskeja uskomattoman hienosti. Vuoden päivät täällä ajeltuani Oulu tuntui vihamielisieltä takapajulalta. Esimerkiksi 4-stopit. Miksei meillä Suomessakin voida alkaa ajaa niitä sillai vuorotellen, että kaikki pääsisivät vuorollaan? Ymmärrättekö, siis kun on risteys, niin jokaisella on STOP –merkki. Sitten mennään vuorotellen, se menee ensin joka on tullut ensin. Jos on neljä autoa suht yhtä aikaa, aina löytyy sopu ja järkevästi se menee. Ja samoin on jostain pihalta vilkkaalle ajoväylälle kääntyminen (yli kaistan): joku aina vilkauttaa valoja, että siihen vaan! Ihanaa!

- Liha. On hyvää, antibiootti ja hormonivapaata, lähituotettua, laadukasta, maistuvaa, terveellistä. Monipuolista. Ei voi epäonnistua valmistuksessa. Jatkanko vielä?

- Kasvikset ja hedelmät. Lähes ympärivuoden saa just sopivia avocadoja (siis ei niitä kivikovia joita pitää ties millä kikoilla yrittää kypsytellä pimeässä/kylmässä/tallessa/jemmassa/sanomalehteen käärittynä/ sipulin kupeessa). Mansikatkin maistuvat. Ihania hedelmäsalaatteja saa valmiinakin kaupoista, tuoreita pilkottuja hedelmiä, jos ei itse jaksa pilkkoa/survoa blenderiin. Tulee ostettua semmoisiakin kasviksia, mitä kotimaassa ei hinnan vuoksi usein osta.

- Viinit. Lähes poikkeuksetta laseihimme kaatuu naapurimaan, eli Etelä-Afrikan antia. Harvoin, jos koskaan on huonoa.

- Hymyt. Yleensä ihmiset jaksavat hymyillä, tervehtiä, katsoa silmiin, olla avoimia ja ystävällisiä.

- Lämpö. No tämä on välillä miinustakin, mutta nyt kevään hellät (öööh…) kelit innostavat puutarhailuun ja sen sellaiseen. Joo rakkaat ystävät, ei innosta kotimaassa jos meidän pihaa katsoo! Tähän liittyvät lämpimät kesäillat patiolla, sirkkojen siritys, tähtien tuike ja kaikki se muu, millä nyt väännän veistä kaamoksen pimeydessä kärvistelevien rakkaitteni lihassa. On täälläkin talvella ankeaa ja kylmää, oikeesti!!! Muistakaa, että ilman eristystä makkarin sisälämpö on sama kuin ulkolämpö, esim +6.

- Kotiapukulttuuri. Saattaa kuulostaa kolonialistiselta, mutta maassa maan tavalla. Tarjoamme työtä reilussa hengessä kahdelle ihmiselle. Olemme onnekkaita ja kiitollisia uskollisesta puutarhuristamme ja hänen ihastuttavasta vaimostaan, joka aloitti meillä juuri kotiapuna. Ja oletan, että he ovat kiitollisia säännöllisestä palkanmaksusta ja heitä inhimillisesti kohtelevista työnantajista.

- Rentous. Harvoin kukaan kiihtyy missään tai jos kiihtyy se on aiheesta ja silloin kiihtyvät muutkin. Asiat järjestyvät aina, lopulta.

- Rehellisyys. Botswanalaiset ovat rehellistä ja siitä piirteestään ylpeää kansaa. Sutkejakin löytyy - oh boy, ilman muuta - mutta niin kaikkialta. Parasta rehellisyys ja suoraselkäisyys on viranomaisissa: täällä ei tarvitse pelätä poliisia tai sitä, että joku virkamies pyytää tai vihjaa lahjuksen perään.

- Luonto, matkustus ja retkeilymahdollisuudet. Meidän kohdallamme pienten lasten turvallisuus ja terveys menee seikkailunhalun edelle, mutta toisaalta olemme melontaretket ja monet aavikkoseikkailut seikkailleet ennen mukuloita, joten mitään hinkua tai pakkoa ei ole esim. sinänsä upeisiin pohjoisen maisemiin. Nautimme naapurimaan city- ja luonnonpuistoreissuista ja pikkuretkistä lähistölle.

-Aika. Sitä tuntuu maagisesti riittävän. Vaikka täälläkin mies painaa pitkää päivää ja reissuja pukkaa, niin silti tuntuu olevan enemmän aikaa perheen ja ystävien kanssa olemiseen, harrastamiseen, ulkoiluun, kaikkeen! Meillä ei ole telsua, joten yksi tärkeä aikavaras puuttuu, mutten usko että se kokonaan tätä selittää. Hmmm.

Listaa voisi jatkaakin, mutta nukkumatti kutsuu! Siihen liittyen vielä yksi asia: turvallisuus! Jos vertaa Etelä-Afrikan tilanteeseen, niin Botswana ja jopa Gabnorone on lintukoto. Rikollisuutta toki on, muttei läheskään siinä mittakaavassa vaikkapa väkivallan suhteen kuin naapurissa. Pimeälläkin voin hyvin ajella cityssä yksin tai lasten kanssa.

Turvallista yötä ja hyvää huomenta!