Pakotusta ja hyviä tuloksia

Piipahdimme Isosiskosen kanssa eräässä intialaista tavaraa myyvässä kaupassa. Siellä hyllyt notkuvat lattiasta kattoon bling bligiä Bollywood tyyliin. Kauniita kasseja oli alessa, mutta ne olivat niin kesäisiä (!!!) etten jaksanut alkaa katselemaan. Ennen lähtöä silmäni osuivat myyjättären takana olevaan pinoon, jossa oli siististi taiteltuna ihanan näköisiä kankaita. Ne olivat tunikoita, jee! Kotiasua tässä tarvitaankin, joten pyysin saada sovitella parhaita paloja.

Tämä pinkki unelma toi ei-edes-niin-etäisesti mieleeni jotkut sisätautiosaston pukineet, mutta toisaalta myös jotain herttaisempaa ja kotoisampaa, ja tietysti tuulahduksen itää etumuksen (maltillisten) helmi- ja paljettikirjailujen vuoksi. Olisin jättänyt hyllyyn, ellei Isosiskonen olisi suorastaan pakottanut ostamaan sitä.

No hyvä että pakotti, sillä tämä on tosi kiva päällä farkkujen ja kotisafarihousujen kanssa! Itse hän osti ihanat korvikset ystävälle tuliaiseksi. Niistä ei kiiltoa puutu.

Toisenlaista pakotusta saatiin harrastaa kotiapumme suosiollisella avulla (sic!). Poikanen on nimittäin jo tovin kärttänyt itselleen niitä lastoja, kun eräällä ystävällään on. Olen kieputellut hänelle twistejä päähän, mutta se on hidasta ja tuskaista hommaa, kaikille osapuolille. Kotiapu neuvoi konstin, josta olin kyllä kuullut mutta jonka en uskonut toimivan näin hienosti: Otetaan märkä pyyhe, yksi vastustelevan lapsen pää ja hierotaan määrätietoisin, laajoin liikkein tukkaa.

Ja hups, hienoja lastanalkuja muotoutuu! Poikanen lahjottiin operaatioon kekseillä ja myöhemmin lupauksella siitä, että saa laittaa Isosiskosen tukkaa. Jostain syystä se ei ponnisteluista huolimatta huovuttunut.